Elämäni nörttinä

Baby Driver on lähiaikoina katsomistani elokuvista helposti paras. Se vetää katsojan mukaan Ansel Elgortin näyttelemän päähenkilö Babyn vauhdikkaaseen elämään. Kun Baby yritti varastaa Kevin Spaceyn esittämän rikollispomon auton, tämä pakottaa Babyn työskentelemään itselleen pakoauton kuljettajana. Se ei ole ongelma sillä siinä Baby on todella taitava. Kun vain on hyvää musiikkia, pääsee Baby pakoon mistä vain tilanteesta. Babyn täytyy tehdä tietty määrä keikkoja päästäkseen eroon rikollisesta työtehtävästä. Kun Baby tapaakin Lily Jamesin esittämän Deboran ja rakastuu tähän, haluaa nuori mies heti pois työstään. Elokuvassa yhdistyvät täydellisesti toiminta, romantiikka ja sopivan pieni määrä komediaa. Elokuvaan on yhdistetty hienosti musiikki ja siten elokuvan soundtrackille on mahtunut monia artisteja ja kappaleita, muiden muassa Queenin Brighton rock. Musiikkia oli helppo liittää mukaan elokuvan käsikirjoitukseen, sillä päähenkilö elää kuulokkeet jatkuvasti korvissaan ja tar

Sade ropisee auton kattoon. Painan pääni kylmää ikkunaa vasten ja katson kuinka vesipisarat putoilevat tien märälle pinnalle ja vähitellen luovat eri kokoisia lätäkköjä. Tietä ympäröivän metsän puut ovat tummia pilvisen taivaan vuoksi. Autossa on aivan hiljaista. Minä tai ratin edessä istuva poikaystäväni ei kumpikaan sano mitään. Vielä kymmenen minuuttia sitten jos joku muu olisi ollut autossa hän ei olisi kuullut edes omia ajatuksiaan. Me riitelimme. Siksi hiljaisuus vallitsee nyt autoa. Tiellä ei ole ketään muuta. Yhtäkkiä mutka takaa kurvaa auto. Ja se kulkee kovalla vauhdilla. Poikaystäväni yrittää väistää nopeasti mutta märän tien pinnan vuoksi automme suistuu tien sivuun ja suoraan päin puuta. Kuuluu kova räsähdys ja kaikki pimenee. Kuulen auton pysähdys äänen. Sitten joku tulee avaamaan oveni. Tunnen jonkun nojaavan ylitseni ja avaavan turvavyöni. Avaan silmiäni. Näen vain sumeasti. Tunnen kädet kainaloideni alla ja joku vetää minut ulos autosta sateeseen. Näköni alkaa hilja

Tervetuloa elämääni nörttinä. Eikö toi olekin ihan hyvä tapa aloittaa blogi. Mun mielestä se on ihan sopiva... ainakin tälle blogille. Nyt sä varmaan mietitte että: "Mitäs tää nyt on? Joku random tyyppi vaan tulee ja kertoo elämästään. Niinkun ketä kiinnostaa?" No sä luet tätä. Eli selvästi sua kiinnostaa. Totta puhuakseni mä en ees alun perin ajatellu tekeväni blogia mutta tässä sitä ollaan. Ja miten tähän päädyttiin... no tavallaan tää on koulun kautta pakollinen projekti. Mää nimittäin oon Sammon keskuslukiossa viestintälinjalla ja meidän pitää nyt perustaa blogi. Ja no tää on mun blogi. Meidän kyllä pitää laittaa tänne meidän koulutehtäviä mutta sen lisäks mä aion kirjottaa tänne vähän mitä nyt sattuu. Eli älkää lähtekö täältä sen takia et luulette tänne tulevan vaan jotain tylsiä uutisjuttuja Samken ruokalan lautasista. Mä kirjotan tänne myös kaikkee mitä mieleen juolahtaa. Varoituksen sana tosin. Mä oon ihan super outo immeinen joten se mitä mun mieleen j