Elämäni nörttinä

Päivä oli 15.10. Vuosi 2012. Silloin se tapahtui. Siitä asti se on kummitellut minua. Rakastan uimista. Olen aina rakastanut. Olen siinä hyvä, vaikken tykkää sitä ääneen sanoa. Muut kysyvät, miten olen niin hyvä. Vastaus on harjoittelu. Jään virallisten treenien jälkeen aina illaksi asti uimahlliin. Olen ollut siellä usein aivan sulkemiseen saakka. Joskus tulin vasta silloin. Ystäväni isä työskentelee siellä ja on antanut minulle avaimen. Silloin oli sellainen päivä. Uimahalli oli suljettu ja minä olin mennyt uimaan. Kävin suihkussa ja puin uimapukuni päälle. Siinä suihkutellessani huomaan jonkun toisenkin pyyhkeen ja pesuvälineet. Tunnistan niiden kuuluvan ystävälleni. Niinpä en ajattele asiaa enempää. Aivan rauhassa hoidan asiani ja menen altaiden puolelle. Ja siellä hän olikin. Ystäväni ui edes takaisin pitkässä altaassa. Hän huomaa minut ja hymyillen moikkaamme toisillemme. Hyppään altaaseen. Uimme ensin pari kierrosta rennosti ja sitten päätämme ottaa kisan. Uin aivan täyttä vauht

Okei. Eli uus kouluvuosi on nyt alkanut. Tai no on siitä nyt jo melkein kuukausi mutta joo... Nyt jo mä oon ihan väsynyt enkä jaksais enän istua äikän tai matikan tunnilla. Musta tuntuu että mulla on ihan liikaa tekemistä just nyt eikä mulla tässä jaksossa edes ole viestinnän kursseja. Jos mun elämä ois kirja ja jokainen jakso ois yks osa sitä kirjaa niin tästä jaksosta kertovan osan nimi ois  Back to peruskoulu.  Toisaalta, nyt mulla alko lukion toinen vuosi. Se tarkottaa että wanhat on edessä ja sen huomaa jo nyt. Kaikki tytöt miettii millanen wanhojen mekko niillä tulee oleen ja kuka tanssii kenen kanssa. Mulla oli pari valmiina jo viime vuonna. Mä tanssin mun parhaan kaverin kanssa. Mekko taas... sen mä saan tutulta. Vähän sitä täytyy muokata mutta ei paljoa. Eli mulla on asiat ihan hyvin. Jee! Hyvä mulle! Yks asia vähemmän ajateltavana! Mua alkaa jo ärsyttää sääkin. Ei tosin sillä tavalla millä yleensä. Mua alkaa ärsyttää, jos on "liian" lämmin tai, jos aurinko