Tarina: En kyllästynyt
Ilta on jo alkanut pimentyä, kun leikkikentältä kuuluu iloista puheen sorinaa. Kaksi nuorta istuvat leikkikentän keinuissa. "Mutta mä en ymmärrä miks sä et söis jos sulla on mahollisuus saada ilmaseks ruokaa" tyttö sanoo. Poika naurahtaa. "Ei kun oikeesti" tyttö toistaa naurahtaen. Hän siirtää lyhyitä hunajan värisiä hiussuortuvia takaisin korvansa taakse mutta ne putoavat heti takaisin tuon kasvoille. Poika katsoo tyttöä hymyillen. "En tiedä... en vaan tykänny siitä ruoasta" hän vastaa tytölle, jonka kirkkaat siniset silmät ovat kohdistuneet poikaan. Hetken he vain katsovat toisiaan suoraan silmiin hiljaisina. "Mä en voi edelleenkään uskoa että sä muutat niin kauas" poika sanoo totisena. Tyttö hymyilee pienesti. "No meillä on viellä koko kesä aikaa" tyttö sanoo. "Ja siinä ajassa sä varmasti kyllästyt muhun ja mun sekoiluihin. Niinkun kaikki muutkin kyllästy" hän jatkaa ja kääntää katseensa maahan. "Mä en vois kyllästyy s