Tervetuloa elämääni nörttinä. Eikö toi olekin ihan hyvä tapa aloittaa blogi. Mun mielestä se on ihan sopiva... ainakin tälle blogille. Nyt sä varmaan mietitte että: "Mitäs tää nyt on? Joku random tyyppi vaan tulee ja kertoo elämästään. Niinkun ketä kiinnostaa?" No sä luet tätä. Eli selvästi sua kiinnostaa. Totta puhuakseni mä en ees alun perin ajatellu tekeväni blogia mutta tässä sitä ollaan. Ja miten tähän päädyttiin... no tavallaan tää on koulun kautta pakollinen projekti. Mää nimittäin oon Sammon keskuslukiossa viestintälinjalla ja meidän pitää nyt perustaa blogi. Ja no tää on mun blogi. Meidän kyllä pitää laittaa tänne meidän koulutehtäviä mutta sen lisäks mä aion kirjottaa tänne vähän mitä nyt sattuu. Eli älkää lähtekö täältä sen takia et luulette tänne tulevan vaan jotain tylsiä uutisjuttuja Samken ruokalan lautasista. Mä kirjotan tänne myös kaikkee mitä mieleen juolahtaa. Varoituksen sana tosin. Mä oon ihan super outo immeinen joten se mitä...
Päivä oli 15.10. Vuosi 2012. Silloin se tapahtui. Siitä asti se on kummitellut minua. Rakastan uimista. Olen aina rakastanut. Olen siinä hyvä, vaikken tykkää sitä ääneen sanoa. Muut kysyvät, miten olen niin hyvä. Vastaus on harjoittelu. Jään virallisten treenien jälkeen aina illaksi asti uimahlliin. Olen ollut siellä usein aivan sulkemiseen saakka. Joskus tulin vasta silloin. Ystäväni isä työskentelee siellä ja on antanut minulle avaimen. Silloin oli sellainen päivä. Uimahalli oli suljettu ja minä olin mennyt uimaan. Kävin suihkussa ja puin uimapukuni päälle. Siinä suihkutellessani huomaan jonkun toisenkin pyyhkeen ja pesuvälineet. Tunnistan niiden kuuluvan ystävälleni. Niinpä en ajattele asiaa enempää. Aivan rauhassa hoidan asiani ja menen altaiden puolelle. Ja siellä hän olikin. Ystäväni ui edes takaisin pitkässä altaassa. Hän huomaa minut ja hymyillen moikkaamme toisillemme. Hyppään altaaseen. Uimme ensin pari kierrosta rennosti ja sitten päätämme ottaa kisan. Uin aivan täyttä vauht...
Elisa syntyi kesällä. Oli kuuma. Ensimmäisenä syntymäpäivänä isä teki mansikkakakun. Toisena syntymäpäivänä isä teki kinuskikakun. Viidentenä syntymäpäivänä isä teki suklaakakun. Seitsemäntenä syntymäpäivänä isä ei enään ollut tekemässä kakkua. Silloin äiti teki kinuskikakun. Se ei ollut yhtä hyvä kuin isän. Ei Elisa sitä äidille sanonut. Söi vain kakkua. Kuudentenatoista syntymäpäivänä Elisa teki juustokakun. Kaverit pitivät siitä. Äiti ei. Kahdeksantenatoista syntymäpäivänä äiti ei enään ollut maistamassa kakkua. Yhdeksäntenätoista syntymäpäivänä Elisa soitti vierasta ovikelloa. Hänellä oli kädessään mansikkakakku. Isä avasi oven. Isä piti kakusta. Kahdentenakymmenentenä syntymäpäivänä isä teki taas kinuskikakun. Elisa piti siitä. Isä piti siitä. Isä piti myös vodkasta. Kolmantenakymmenentenä syntymäpäivänä Elisalla oli päällään mustaa. Isän hautajaisissa syötiin kinuskikakkua. Elisa itki. Veli lohdutti. Mies lohdutti myös. Julia syntyi keväällä. Julian ensimmäisenä syntymäpäivänä El...
Kommentit
Lähetä kommentti