Tervetuloa elämääni nörttinä. Eikö toi olekin ihan hyvä tapa aloittaa blogi. Mun mielestä se on ihan sopiva... ainakin tälle blogille. Nyt sä varmaan mietitte että: "Mitäs tää nyt on? Joku random tyyppi vaan tulee ja kertoo elämästään. Niinkun ketä kiinnostaa?" No sä luet tätä. Eli selvästi sua kiinnostaa. Totta puhuakseni mä en ees alun perin ajatellu tekeväni blogia mutta tässä sitä ollaan. Ja miten tähän päädyttiin... no tavallaan tää on koulun kautta pakollinen projekti. Mää nimittäin oon Sammon keskuslukiossa viestintälinjalla ja meidän pitää nyt perustaa blogi. Ja no tää on mun blogi. Meidän kyllä pitää laittaa tänne meidän koulutehtäviä mutta sen lisäks mä aion kirjottaa tänne vähän mitä nyt sattuu. Eli älkää lähtekö täältä sen takia et luulette tänne tulevan vaan jotain tylsiä uutisjuttuja Samken ruokalan lautasista. Mä kirjotan tänne myös kaikkee mitä mieleen juolahtaa. Varoituksen sana tosin. Mä oon ihan super outo immeinen joten se mitä...
Elisa syntyi kesällä. Oli kuuma. Ensimmäisenä syntymäpäivänä isä teki mansikkakakun. Toisena syntymäpäivänä isä teki kinuskikakun. Viidentenä syntymäpäivänä isä teki suklaakakun. Seitsemäntenä syntymäpäivänä isä ei enään ollut tekemässä kakkua. Silloin äiti teki kinuskikakun. Se ei ollut yhtä hyvä kuin isän. Ei Elisa sitä äidille sanonut. Söi vain kakkua. Kuudentenatoista syntymäpäivänä Elisa teki juustokakun. Kaverit pitivät siitä. Äiti ei. Kahdeksantenatoista syntymäpäivänä äiti ei enään ollut maistamassa kakkua. Yhdeksäntenätoista syntymäpäivänä Elisa soitti vierasta ovikelloa. Hänellä oli kädessään mansikkakakku. Isä avasi oven. Isä piti kakusta. Kahdentenakymmenentenä syntymäpäivänä isä teki taas kinuskikakun. Elisa piti siitä. Isä piti siitä. Isä piti myös vodkasta. Kolmantenakymmenentenä syntymäpäivänä Elisalla oli päällään mustaa. Isän hautajaisissa syötiin kinuskikakkua. Elisa itki. Veli lohdutti. Mies lohdutti myös. Julia syntyi keväällä. Julian ensimmäisenä syntymäpäivänä El...
Moi Mä oon täällä taas :) Ihan vaan puhumassa. Pölisemässä omiani. Nyt kun oon alottanu lukion, niin oon joutunut myös kulkeen paaljon enemmän bussilla. Ei siinä mitään. Mä tykkään kulkee bussilla. Välillä jos on siinä viiden aikaan vasta päässy bussiin ja edessä on vielä tunnin bussimatka kotiin niin kyllähän se ketä vaan vähän ketuttais. Mutta niinkun yleisesti katottuna mä tykkään bussimatkoista. Kun mä oon bussilla matkustanu, niin oon huomannu tietyn laisia ihmistyyppejä busseissa. Mä myönnän tunnistavani itseni, joissain näistä. Mä oon varma että te harvat lukijatkin huomaatte tehneenne tätä joskus ite. Seisoskelija. Tää on se ihminen, joka kävelee bussiin ja pysähtyy siihen bussin keskellä olevan oven eteen seisoon. Ei siinä mitään ongelmaa oo, että jotkut ihmiset seisoo bussissa. Mutta tää ihminen päättää parkeerata itsensä suoraan siihen poistumis oven eteen sillälailla, että siitä ohi on lähes mahdotonta päästä ohi ja ulos bussista....
Kommentit
Lähetä kommentti